Sivumennen

Sivumennen on lukenut Philip Teirin rakkaus- ja uusperheromaanin Neitsytpolku ja kysyy, saako ihminen valita, kun kaikki valinnat on jo tehty. HBO:n Mrs America on liimannut Sivumennen-nenät ruutuun. Sarja tuo mieleen, miten vaikea liberaalien on nähdä konservatismin lumoa ja miksi sisaruus ei ole käytännöllinen käsite. Johannalla on teoria siitä, miksi muu maailma on pakkomielteisen kiinnostunut Ruotsin koronalinjasta. Jonna puolestaan huomaa ilokseen, ettei autofiktion aika ole ollenkaan ohi.

Teatterinero Milja Sarkolan esikoisromaani Pääomani herättää ajatuksia ihmissuhteiden arvottamisesta, luokkaan sidotusta mausta ja siitä, kuinka vaikeaa on tehdä ryhmätöitä. Käännymme kirjailijoiden puoleen miettiessämme, mitä voimme odottaa tulevaisuudelta. Johanna pohtii kriisiajan synnyttämää ahdistusta Melancholia-elokuvan kautta, Jonna taas löytää lohtua Virginia Woolfin sodanaikaisista päiväkirjoista. Onko runous parasta luettavaa keskittymiskyvyttömyyteen?

Yhteiskuntamme on seksin kyllästämä, mutta osaammeko vieläkään puhua seksistä merkityksellisellä tavalla? Lisa Taddeon kaunokirjallinen reportaasikirja Kolme naista kuvaa naisen halua ja seksin olemusta poikkeuksellisen todentuntuisella tavalla. Kolmen päähenkilön kautta päästään tutkimaan myös toimijuutta ja vallankäyttöä seksisuhteissa. Johanna ja Jonna pohtivat myös, mitä merkitsee naisen seksuaalisuutta käsittelevän kirjallisuuden valtavirtaistuminen. Miksi seksistä kirjoittavia naisia silti yhä moralisoidaan?

Uuden vuosikymmenen kunniaksi Sivumennen vinkkaa, mitä lukea ja mitä katsoa kevään 2020 (ja omaksi) iloksi. Vaikka mitä! Jonna on uppoutunut jouluna 900-sivuiseen romaanijärkäleeseen, joka tarjoaa rakkautta ja henkisyyttä. Johanna puolestaan on ollut lukupaastolla ja palannut kirjojen pariin alkuvuodesta. Mutta miksi hevonen on niin hauska sana?

Jonna ja Johanna ovat saatelleet vuosikymmenen loppuun makaamalla peiton alla ja katsomalla telkkaria. Listaamme siis vuoden parhaat tv-sarjat! Niistä Watchmen, When they see us ja Toni Morrison -dokumentti synnyttävät puhetta rasismista Yhdysvalloissa. Kysymme, kuten Morrison, ”miksi jotkut tuntevat olevansa pitkiä vain, kun joku toinen on polvillaan?” Sivumennen paljastaa myös, mitä he lukevat jouluna. Spoiler: aneemisia insinöörejä vuorella ja jousiammuntaa ja rakkautta Englannissa.

Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta vuonna 2018. Mistä Ruotsin Akatemian kriisi oikein alkoi? Sivumennen on lukenut Matilda Gustavssonin teoksen Yhdeksästoista jäsen: Miten sen avainhenkilö – stereotyyppinen viinejä tunteva, poskisuudelmia jakeleva ranskalainen – pääsi Akatemian suosioon? Ja millaista hänen valtansa lopulta oli? Puhetta myös muun muassa siitä, miten naisilla on oikeus huonoon miesmakuun.

Minne katosi nauru? Jonna etsii marraskuiseen murheen laaksoon iloa muun muassa Hannah Gadsbyn standupin, Fleabag-teatteriesityksen ja Kate Atkinsonin uusimman romaanin avulla. Miksi ilakointi ei enää ole sopivaa? Johanna taas pohtii viime vuosien tarinallistamisähkyä. Nyt hän taas liputtaa tarinallistamisen puolesta – tilanne voi muuttua pian. Hanna-Riikka Kuisman romaani Kerrostalo vakuuttaa dystooppisella realismillaan. Sen väkivallankuvaus johdattaa puhumaan maskuliinisuuden viimeisestä tabusta: miksi miehet eivät puhu miesten välisestä väkivallasta?

Sivumennen on lukenut nettinovellin This is Pleasure ja herkeää pohtimaan seksuaalista ahdistelua metoon kaksivuotishengessä: miksi kannattaa sanoa ei, ja miksi kaikkien on syytä ymmärtää, että “ei” ei välttämättä johda mihinkään? Puhumme myös hiljaisista pariskunnista rantakahviloissa, isänpäiväkuvista Instagramissa ja siitä, miten meistä tuli ihmisalgoritmeja. Ja miksi kannattikaan mennä tanssimaan tuntemattomien kanssa? Paljastamme myös, miten Sivumennen toimii – tai luulee toimivansa – shokkitilanteissa.

Ranskalaiskirjailija Édouard Louisin esikoisromaanissa ei ole tilaa rakkaudelle, toivolle tai huumorille: Ei enää Eddy on pienoiskuva patriarkaatista, jossa toteutetaan pakkomielteisesti perinteisiä sukupuolirooleja ja heteroseksuaalisuutta. Monika Fagerholmin uutuus Kuka tappoi bambin? on tyylipuhdas #metoo-ajan romaani, jonka rinnalla Netflixin Epäuskottava tarjoaa tarpeellisen kuvauksen maailmasta, jossa seksuaalisen väkivallan uhri saa oikeutta. Patriarkaatin ja kapitalismin irvokkuutta olemme ihailleet myös HBO:n Successionin äärellä.

Sivumennen palaa perusasioiden ääreen: Atwood, Knausgård ja tyttöjen oikeudet! Käsittelyssä on tapaus Caroline Calloway / Natalie Beach, ja arviomme on: paljon melua tyhjästä. Jonna pohtii, miksi uusi elämäkerta moralisoi Susan Sontagia niin, kun hyvän elämäkerran tehtävä on olla moralisoimatta. Jaksossa mainitaan myös... designreput. Jakso on tehty yhteistyössä Plan International Suomen kanssa.

Onko vapaus sitä, ettei pelkää? Onko rohkeus sitä, että rakastaa? Mikä on paratiisi? Pajtim Statovcin upea Bolla, Sally Rooneyn viihdyttävä Normal People, Jonas Hassen Khemirin ihana Isän säännöt sekä Phoebe Waller-Bridgen loistava Fleabag-draamakomedia vievät Jonnan ja Johannan syviin vesiin. Mutta minkä sanan Johanna on juuri oppinut? Miksi Jonna on kokenut kehosta irtautumisen?

Sivumennen elää kirjailija Toni Morrisonin jälkeistä aikaa haikeana. Katsomme ja luemme synkkiä mutta vaikuttavia kuvia Yhdysvalloista: tv-sarja Euphoria ja runoilijan romaani, joka summaa 200 sivussa uskomattoman paljon. Jonna ilahtuu siitä, miten brittikitaristi ei seesty iän myötä vaan kääntää selkänsä patriarkaatille. Johanna miettii, miksi maailma ei kuulu meille ja miksi ajatus "jos haluan jotain todella paljon, minulla on siihen oikeus" on väärä.

Kesä oli, kesä meni: Johanna teki kaikkea liikaa, Jonna opetteli survivalistiksi, ja siinä sivussa tuli vedettyä kunnon lukuähky. Johanna on miettinyt ulkonäön antamaa valtaa Sally Rooneyn ja Ottesa Mosfeghin romaanien parissa. Jonna taas on pohtinut venäläisen ihmisen mysteeriä luettuaan Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen lopun. Mutta kumpikin on kesän aikana suistunut eksistentiaaliseen kriisiin. Miksi lukea? Miksi elää? Löytyykö vastaus lapsuuden rutiineista vai sienien vetämisestä?

Sivumennen puhuu mm. siitä, voiko taustasta oikeastaan koskaan päästä eroon ja miksi itsekkyys on hyvä asia. Ja mikä yhdistääkään Astrid Swania ja Kalle Päätaloa? Lisäksi käy ilmi, että Johanna on potenut flunssaa, mutta Jonnalta heruu vain vähän sympatiaa. Se ei kuitenkaan aiheuta eripuraa, vaan kaksikko jakaa kesäkirjavinkkinsä sulassa sovussa.

Irlantilaiskirjailija Sally Rooney on herättänyt maailmanlaajuista huomiota romaanillaan Keskusteluja ystävien kesken. Me emme ihmettele miksi. Teos on älykäs, viihdyttävä, ajassa kiinni oleva mutta myös ajaton romaani rakkaudesta, ihmissuhteista ja identiteetistä. Jonna iloitsee lukuilon palaamisesta, mutta Johanna synkeilee politiikan mustien virtausten edessä. Puhumme myös autofiktiosta ja siitä, kunnioittaako subjektiivinen näkökulma paremmin ihmisen mysteeriä. Entä mitä on autotodellisuus?

Millainen on nainen, joka hakee avointa konfliktia terapeuttinsa kanssa? Siihen saamme vastauksen Laura Lindstedtin Ystäväni Nataliassa, joka myös osoittaa, että seksistä voi kirjottaa todenmukaisesti ja hauskasti. Mainitsemme jälleen Freudin! Alkuun olemme vaikuttuneita Leaving Neverland -dokumentista, joka pakottaa katsomaan maailmaa tällä kertaa väistelemättä ja näkemään asiat sellaisina kuin ne silmiemme edessä ovat.

Kolme kirjaa tuovat aikansa radikaaleimman kirjailijan Minna Canthin tähän päivään: Minna Maijalan esseeteos Punaiset kengät, Minna Canthin novellikokoelma Ihmisen kuvia (toim. Minna Maijala) sekä Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi? Samalla ne tuovat suomalaisen suurnaisen lähelle. Syntyy keskustelu naisen oikeudesta olla luova, oikeasta tavasta rakastaa sekä siitä, onko mustasukkaisuus häpeällinen tunne vain naiselle. Kippis MC 175!

Rakkautta, intohimoa, ei kumpaakaan vai sekä että? Marguerite Duras'n Rakastaja on monen mielestä täydellinen kirja, ja he ovat oikeassa! Kirja, joka ei kerro, miten pitäisi ajatella, mutta auttaa ajattelemaan. Puhetta myös Nick Cave -dokumentista ja surun vaikutuksesta ihmiseen. Mitä tarkoittaa ruotsalaiskirjailija toivoessaan, että häntä luettaisiin niin kuin hän olisi kuollut ja kuopattu? Jakso on tehty yhteistyössä lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin kanssa. Siis: #eihymyilytä

Tunnustuksellinen kirjallisuus kiehtoo meitä yhä. Luemme sarjakuvaromaanien merkkiteoksen, Alison Bechdelin Äideistä parhaimman ja ihailemme sen tapaa käsitellä omaelämäkerrallisia tapahtumia psykoanalyysin ja kirjallisuushistorian välinein. Keskustelussa nousee esiin yllättävä hiljainen trendi: Freud ja unien tulkinta (vaikka Johanna ei jaksakaan kuunnella Jonnan unia). Mietimme myös kritiikin vastaanottamista, tv-sarjojen opetuksia sekä ajassa kiinni pysymisen tuskaa.

Sivumennen lukee yhdysvaltalaista ikonia James Baldwinia. Mitä Baldwin opettaa suhtautumisesta maailman epäoikeudenmukaisuuksiin, entä mitä vihasta ja katkeruudesta? Lisäksi puhumme mieleen jäävistä faktoista ja huumorin tärkeydestä. Muuta elämäämme voi kuvailla sanoilla seksi (Netflixin Sex Education) ja tragikoominen romanssi (Miia Tervon Aurora). Ai niin! Jakso on omistettu Johannaa HBO-pulmissa auttaneille kuulijoille. Kiitos!